96 - Breaking Wind (2012)

Muistan kun ensimmäinen Scary Movie tuli elokuvateattereihin vuonna 2000. Elokuva oli perkeleen hauska spooffi kaikista mahdollisista kauhuleffoissa esiintyvistä stereotypioista ja niiden pilkkaamisesta. Tietenkin ennen tätäkin parodiaelokuvia tehtiin mutta jotenkin tuntuu että Scary Movie aiheutti kunnon ruskean lumivyöryn johon kuuluu kaiken maailman Not Another Teen Movie, Johnny English, Epic Moviet ja muut tämänkaltaiset pätkät.

Yleensä näitä elokuvia katsoessani tutkin niitä vähän etukäteen. Ajattelinkin nyt hypätä suoraan altaan syvään päähän ilman snorkkelia ja katsoa elokuvan lukematta siitä mitään etukäteen. Kannesta päätellen kuitenkin arvioin että elokuvamme Breaking Wind parodioi hyvinkin tunnettuja Twilight elokuvia joita en onneksi ole nähnyt koskaan.

Tuo ääni on tuhannen fanfictiota kirjoittavan
tytön pikkuhousujen putoaminen

Tiedämme luvassa olevan nerokas filmi kun elokuvan ensimmäinen pieruvitsi on alle minuutin kohdalla. Toisaalta en tiedä mitä odotin elokuvalta jonka nimi on synonyymi piereskelylle. En tietenkään implikoi olevani pieruhuumorin yläpuolella. Onhan piereskely yksi maailman hauskimmista asioista jota voi tehdä housut jalassa ja välillä ilmankin.

Kuten kaikissa parodiaelokuvissa on pohjalla juoni joka on samanlainen kun elokuvissa joita on tarkoitus pilkata. Tähän väliin heitetään välillä jotain sketsejä ja vitsejä jotka eivät sovi kyseiseen juoneen. Hulvatonta! Voisinkin testata onko Twilightin juoni oikeasti samanlainen kun tässä elokuvassa. Yritän kirjoittaa juonen kielellä jonka Twilight fani ymmärtävät:

Siis niiku on niiku sellane tyttö, sen nimi on Bella ja se on vähä niiku ihastunu vamppyrii minkä nimi on Edward. Edward on siis niiku nii ihana sil on aina täydellinen tukka ja kalpee iho mikä kimaltelee auringossa, iiiih. Sit Bellal on faija kuka on iha mälsä alkoholisti eikä se anna Bellan hengaa Edwardin <3 kans. Sit siin on vähä niiku sellane kolmiodraama ku Bellaa yrittää iskee myös ihmissusi minkä nimi on Jacob ja sit tää leffa niiku pyörii niiden suhteen ympäril ja jostain syystä jotku uudet vamppyyrit on Bellan perää ja sit sellane joukko Edwardin frendei joutuu tekee yhteistyötä Jacobin frendien kaa vaik ne on niiku eri rotua. Sit on sellane iso taistelu mis ne uudet vampyyrit yrittää tappaa Bellan ja loppujen lopuks kuitenki Bella valkkaa Edwardin ja ne menee naimisii ja sit Bella saa pikku-Edward vauvan, IIIIH!<3 Mut oikeest vois niiku kelaa et jos Bella ois ollu vähäkii fiksu ni se ei valkkais kumpaakaa, Edwardii tai Jacobbii koska vampyyrit ja ihmissudet on aika laimeit, vaa niiku kaivais vintilt seipäät ja varsijouset ja pistäis ranttaliks keskiajan tapaan. Mut on Edward ihana, tulkaa joku vaihtaa mun pikkarit.

Selittäkää joku täysjärkinen mikä vampyyrielokuvissa viehättää. Vittu pliis.

97 - Joker (2012)

Tunnustan suoralta kädeltä tietäväni yhtä paljon Intialaisesta elokuvateollisuudesta kun sika satelliiteista. Ainoa fakta jonka olen poiminut vuosien saatosta kyseisistä elokuvista on että Bollywood-elokuvissa lauletaan niin maan perkeleesti aina kun on pienikin mahdollisuus lurauttaa jonkinlainen biisi johonkin väliin.

Elämme vuotta 1946 ja brittiläinen kartantekijä on saamassa koko Intian karttaa valmiiksi. Ainoa kylä jota ei ole vielä kartoitettu on pahamaineinen kylä Pagla Pur jossa sijaitsee ilmeisesti valtava hullujenhuone. Tietenkin juuri sillä hetkellä kaikki hullut karkaavat omille teilleen ja peläten omaa kohtaloaan päättää kartantekijä jättää kylän merkitsemättä mihinkään karttoihin, jättäen kylän oman onnensa nojaan.

Hulluja nuo Intialaiset

Tästä hyppäämme suoraan nykyaikaan jossa päähenkilömme Rajkumar (Akshay Kumar) tekee tutkimusta jonka avulla voitaisiin kommunikoida avaruusolioiden kanssa. Rajkumarin epäonnistumisten johdosta hän saa kuukauden aikaa löytää jonkinlaista hyötyä tutkimuksesta tai hän menettää työnsä. Valitettavasti kuitenkin Rajkumar saa puhelun jossa ilmoitetaan hänen isänsä olevan vakavasti sairas ja hänet pyydetään takaisin Intiaan kotikyläänsä. Kylä jossa Rajkumar on saanut syntymänsä on luonnollisesti pahamaineinen Pagla Pur. Löytääkö päähenkilö ratkaisun universaalille avaruusoliokääntäjälleen vai meneekö kotikylä edelle?

Elokuva on suoraan Intialainen näkemys perinteisestä hölmöläistarinasta jossa hölmöläiset kantavat säkillä valoa tupaan. Tästä esimerkkinä kohtaus jossa Rajkumarin tyttöystävä ihmettelee miestä joka roikkuu päivät pitkät katosta. Kysyessään tilanteesta hänelle vastataan vain että mies luulee olevansa lamppu eikä häntä voida laskea alas koska silloin huone olisi pimeä.

Kaikki henkilöt ovat omalla hulvattomalla tavalla jokseenkin hauskoja. Surullisinta tässä kuitenkin on se että mikäli elokuva olisi tehty Jenkeissä olisi tämä elokuva pärjännyt paljon, paljon paremmin. Voin myös tunnustaa olevani äärimmäisen yllättynyt elokuvasta positiivisesti. Naurahdin useita kertoja elokuvan aikana. En tietenkään sano Jokerin olevan hyvä elokuva mutta olen nähnyt paljon huonompiakin Hollywoodissa tuotettuja pätkiä jotka eivät korista tätä huonojen elokuvien listaa.

Kunniamainintana mainittakoon että joko Bollywood ei palkkaa rumia naisia elokuviinsa tai sitten kaikki Intialaiset naisnäyttelijät ovat järkyttävän kauniita joka teki tämän elokuvan katsomisesta erittäin nautittavaa.

Namaste.

98 - Blubberella (2011)

Uwe Boll, tuo gorillan ja ihmisen laboratoriossa rakennettu sekasikiö. Mies kuka osaa kirjaimellisesti luoda filminauhalle puhdasta ihmispaskaa, elokuvamaailman anti-midas. Välillä tuntuu että Bollille on annettu yksityinen monopoli äärimmäisen paskoihin pelielokuviin. Jätkä on onnistunut pilaamaan tähän mennessä Far Cryn, Postalin ja Bloodraynen mainitakseni muutamia. Tämä seuraava elokuvamme ei ole kuitenkaan pelielokuva. Paitsi tavallaan se on sillä se on ilmeisesti suora kopio elokuvasta joka on tehty samaan aikaan tämän pätkän kanssa, Bloodrayne: The Third Reich. Ero kuitenkin elokuvien välillä on siinä että Bloodraynen päähenkilö on hyvinkin viehättävä vamppyyri, on Blubberellan naissankari henkilö joka on kaulojen imemisen sijaan valinnut Pizza Buffetin. Elokuva onkin puolitoista tuntia kestävä läskivitsi.

Its funny because shes fat

Elokuva alkaa 1940-luvun natsisaksasta ja suoraan meille esitellään elokuvan sankari Blubberella (Lindsay Hollister) joka syö aamiaiseksi hattaraa ja jonka lempihuone on jääkaappi, haha, because shes fat. Alkumonologi on erittäin huumoripitoinen lukuisten ruoka ja raiskausvitsien ansiosta, tästä kiitosta herra Bollille. Yhtenä huomiona on pakko mainita että natsisaksassa on hyvin edistynyt teknologia sillä Blubberellan harrastuksiin kuuluu myös internetdeittailu.

Tämän jälkeen on kuitenkin aika tappaa natseja lukuisien räjähdysten ja verenlennätyksen saattelemana, unohtamatta tietenkään varastaa vartijoiden eväitä. Tämän rämistelyn jälkeen tutustutaan saksalaiseen vastarintaliikkeeseen jonka riveihin kuuluu muunmuassa homo nimeltä Vadge. Mainitsen tämän vain koska Vadge on hahmo joka täyttää kaikki mahdolliset homostereotypiat mitä planeettamme päällään kantaa, mutta koska kyseessä on Uwe Boll on tämä tehty erittäin hyvällä maulla, not.

Muutenkin koko elokuvan käsikirjoitus tuntuu tähän mennessä siltä että Uwe Boll on seurannut tourettea sairastavia ihmisiä ja kirjoittanut ylös kaikki rivot asiat jota he päästävät suustaan. Pillut, kyrvät, vitut ja paskat lentävät jatkuvalla syötöllä unohtamalla nerokkaita vitsejä Blubbarellan huomattavasta koosta. Elokuvaan kuuluu myös tietenkin hyvän komedian tavoin taidolla tehtyjä sketsejä kuuluisista ja hyvistä elokuvista kuten vuoden 2009 elokuvasta Precious.

Adolf Shitler

Tämän tyylisellä elokuvalla on oma paikkansa maailmassa. Huonolla maulla tehdyt elokuvat voivat olla nerokkaita ja hyvin hauskoja. Koenkin tämän elokuvan suurimmaksi ongelmaksi äärimmäisen laiskuuden vitsien suhteen. Kaulimen työntäminen vahingossa perseeseen tai Riskin pelaaminen Hitlerin kanssa VOI olla hauskaa, mutta jotenkin herra Boll on senkin onnistunut kusemaan. Kauheinta onkin myöntää että koko elokuvan huvittavin hahmo on Hitler jota esittää itse Uwe Boll. Hahmosta on tehty niin överisti vammainen että sille ei voi kun nauraa.

En pysty oikein elokuvan juonesta kertomaan mitään sillä koko filmi on rakennettu niin sattumanvaraisista kohtauksista että niistä ei pysty rakentamaan minkäänlaista järkevää kokonaiskuvaa ellei ole psykopaatti. Tunnustan kuitenkin että tämä oli silti mielenkiintoinen matka Uwe Bollin pään sisälle. Jos hän pitää tätä elokuvaa jollain tavalla ymmärrettävänä niin ymmärrän myös hänen muutkin elokuvansa paremmin. Harvoin voi kuitenkaan sanoa nähneensä elokuvaa joka saa sinut tuntemaan huonommaksi ihmiseksi pelkästään sen takia että on nähnyt sen.

99 - Ed (1996)

Voisin kuvailla apinoiden olevan yksi elämäni suurimmista ilon aiheista. Lähes mikään ei ole niin viihdyttävää kun videot jossa apinat tekevät erilaisia asioita. Tunnustan olevani myös jonkinlainen Frendit fani joten kun yhdistämme simpanssin ja toisenlaisen simpanssin eli Joeyn Frendeistä, Matt LeBlancin voisimme hyvin kuvitella tämän olevan kaava joka ei voi päättyä miinuksen puolelle. Katsotaanpa pikaisesti mitä muita mestariteoksia ohjaaja Bill Couturié on ohjannut, aijahas, pelkkiä dokumentteja. Voi vittujen kevät.

Ed kertoo erittäin huonosti ruiskurusketetusta maajussista Jackista (Matt LeBlanc) jolla on kuitenkin lahja heittää palloa todella lujaa, jeeee! Kuitenkin ensimmäisessä pelissä Jackin jännitys kohoaa liian suureksi ja epäonnistuu yhdessä heitossa jonka oli ilmeisesti tarkoitus indikoida ettei hän ole valmis isoihin peleihin. Hauskana pikku yksityiskohtavana sanottakoon että Jackin yhtä joukkuetoveria esittää itse Jeesus Kristus, Jim Caviezel. Onneksi ainakin yksi näyttelijä pääsi karkaamaan tämän elokuvan tuomasta stigmasta ja traumoista.

GTA peli jossa pelataan apinalla olisi fantastinen

Joukkueen valmentajalla ja agentilla on kuitenkin suunnitelma valmiina, kirjaimellisesti vihkonen jonka kannessa lukee Suunnitelma. Mikä tämä juoni voikaan olla jolla saadaan lisää katsojia peleihin? Onneksi meidän ei tarvitse kauaa kitua jännityksessä kun paljastuu että joukkueen uudeksi jäseneksi on palkattu apina nimeltään Ed. Jee apinoita! Elokuva pelastettu! Apina ei ole oikea vaan mekaaninen nukke/lapsi puvussa. Pidän ensimmäisen savuketaukon 10 minuutin kohdalla tämän järkyttävän pettymyksen vuoksi.

Jack ja Ed rupeavat kämppäkavereiksi koska miksi ei muka villipeto ja lenkkarin älykkyysosamäärän omaava henkilö voisi asua yhdessä. Tästä tietenkin seuraa hulvattomia komedian mestarikohtauksia kuten kohtaus jossa Ed tekee itselleen parsasta hampaat tai kohtaus jossa Ed katsoo Frendejä, tajuatteko, se on hauskaa koska pääosan esittäjä oli Frendeissä, hahahahampukaaminut.

Elokuvan pakotettu ja hyvin ennalta-arvattava romanttinen sivujuoni paikallisen tarjoilijan kanssa on niin unohdettava etten meinannut edes kirjoittaa siitä mitään mutta, sillä aikaa kun tämä tarjoilija on treffeillä, on hänen tyttärensä jätetty yksin Edin kanssa. Aikuinen nainen jättää siis tyttärensä yksin simpanssin kanssa jotka saattavat tutkitusti olla erittäin väkivaltaisia, vain sen takia että pääsisi deittailemaan kultasydämistä mutta tyhmää pesäpalloilijaa. Okei, siistiä. Elokuvalla on onneksi moraalit kohdallaan. Jos tekee naisella mailaa mieli voi lapsen jättää simpanssin kanssa kahdestaan.

En valehdellut.

Jokaisessa komediaelokuvassa on kuitenkin oltava ripaus draamaa joten kun Ed rupeaa haravoimaan lipputuloja oikein urakalla rupeaa joukkueen agenteilla pyörimään dollarinkuvat silmissä. Kirjaimellisesti. Ediä aletaan parittamaan kaiken maailman paskalehtiin ja fitnessvideoihin, tottakai sillä kuka ei ottaisi kuntoiluvinkkejä apinalta? Ed myydään hyvään hintaan jonnekkin, en jaksanut välittää enää. En tiedä voinko sanoa olevani yllättynyt että Jack lähtee pelastamaan apinatoverinsa ja elokuva päättyy onnellisesti kaikkien ajaessa iloisina auringonlaskuun, sillä minusta tuntuu että tämä elokuva on kirjaimellisesti imenyt kaikki tunteeni ja mielipiteeni jonnekkin syvään syöveriin josta en välttämättä pääse kiipeämään pois enää koskaan.

Mikähän elokuva meillä on seuraavana esissä? Ohjaajana on ainakin herra nimeltä...Uwe Boll. Fuck.

100 - Zaat (1971)

Zaat on vuonna 1971 valmistunut tiede/kauhuelokuva. Kyseisen pätkän on ohjannut Don Barton, käsikirjoittajana toimii herra nimeltä Don Barton ja elokuvan on tuottanut kukas muukaan kuin heeeerra Don Barton. Pienet aploodit Bartonin pojalle. Suurin osa elokuvaan osallistuneista ei kuitenkaan ole esiintynyt muissa elokuvatuotannoissa. En kyllä voi uskoa miksi.

Elokuva alkaa samalla tavalla kun kaikki hyvät elokuvat, pitkällä monologilla kaloista. Voisit hyvinkin luulla tätä huonoksi Avara Luonto dokumentiksi mikäli taustalla ei jorisisi taikuri-hypnotistilta kuulostava herrasmies. Pian tutustummekin kyseiseen herrasmieheen, Tohtori Kurt Leopoldiin joka vaeltelee päämäärättömästi rannalla jonka jälkeen hän hiippailee salaiseen laboratorioonsa. Tohtori Leopold on päättänyt kostaa kaikille kolleegoilleen jotka ovat nauraneet hänen neroudelleen. Mikä on tämän tohtorin suunnitelma? Kehittää armeija käveleviä monneja käytettyään hänen kehittämäänsä Zaat myrkkyä. Vittu käveleviä monneja.

Onko se mies? Onko se hirviö?
Onko se saatanan ruma halloween asu?

Muutaman erittäin kuivan kostomonologin jälkeen alkaa pian kuitenkin tapahtumaan kun tohtori pistää Zaat nupit kaakkoon ja hyppää omaan altaaseensa muuntautuakseen pelottavaksi hirviöksi. Pian hän toteuttaakin suurimmat haaveensa ja myrkyttää läheisen järven saadakseen kävelevän monniarmeijan. Käveleviä monneja. Pian kuitenkin tuttu ajatus herra kosto pistäytyy hyvän tohtorin mielessä ja hän päättää pistää kylmäksi kaksi kolleegaa jotka eivät arvostaneet hänen selvästikkään ylivertaista älykkyyttä. Kaupungin seriffi ei tietenkään usko huhupuheita kalahirviöstä ja mahdollisesta monniarmeijasta koska mitä luultavimmin hän on täysjärkinen ihminen.


Tämän elokuvan suurin ongelma ei ole järkyttävän huono puvustus, huono äänimaailma tai huonot näyttelijäsuoritukset. Tämän elokuvan suurin ongelma on että se on saatanan tylsä. Tyhmempi ihminen voisi luulla että kävelevästä kalahirviöstä pikkukaupungissa ei voi saada tylsää, onhan se lähes HP Lovecraftin tyylinen tarina mutta kyllä siinä nyt on jotenkin onnistuttu.

Meidän oma Tohtori Leopoldimme tuntee olonsa yksinäiseksi ja päättää tehdä itselleen morsiammen järven rannalla majailevasta bikineissä viihtyvästä tyttösestä. Siepattuaan naisen ja upotettuaan hänet Zaat myrkkyyn hän kuitenkin heittää lusikan nurkkaan. Kuoleman syy on epäselvä, oliko kyseessä myrkky vai nauroiko neiti itsensä kuoliaaksi veden alla nähdessään hirviöpuvun. Tästä murheen murtamana päättää Kurt lähteä verenhimoiselle murhareissulle pikkukaupunkiin yösydämellä.

Tämä elokuvahan alkaa olemaan mielenkiintoinen joten otetaan tähän väliin noin 10 minuutin pituinen pätkä kun parikymmentä hippiä soittaa uskonnollista musiikkia ringissä ja paikallisen seriffin johdatuksella kävelyttävät itsensä gospelmusiikin tahdissa vankilaan. Tohtori Leopoldin kalapeenistä alkaa kuitenkin kutkuttaa joten hän päättää siepata vaimokseen tiedenaisen joka tutkii paikallisia outouksia järvessä. Tästä pääsemmekin pian loppuun jossa Tohtorimme ottaa luodin nahkaansa ja pakenee järveen. MUTTA KUOLIKO HÄN TODELLA??? En tiedä saanko unta ennenkuin olen saanut vastauksen tähän.

Tunnustan kyllä lievän yllätyksen koska loppu oli itseasiassa suhteellisen mielenkiintoinen nähden kuinka helvetin ennalta-arvattava kyseinen tunkio muuten oli. Kaikenkaikkiaan kadun tätä lupaustani jo nyt vaikka vielä on 99 huonoa(?) elokuvaa jäljellä.

Juho Smolander (1988)

Hyvää päivää, iltaa, yötä tai muuta päivänaikaa jona olet eksynyt sivustolleni. Nimeni on Juho Smolander ja uudenvuodenlupauksena itselleni olen päättänyt jatkaa kirjoittamista joka oli pienestä pitäenä harrastukseni jäädäkseen vain varjoon aivoja sulattavalle medialle kuten elokuville ja peleille. Olen päättänyt yhdistää kaksi genreä josta pidän hyvin paljon, elokuvat ja kirjoittamisen. Päätökseni vuodelle 2015 onkin siis katsoa Internet Movie Databasen sata huonointa elokuvaa ja kirjoittaa jokaisesta jonkinlainen raapustus, tälle sivulle tietenkin. Listan jota meinaan käyttää voit löytää täältä.

Nimi tälle kyseiselle ekskursiolle juontuu Vicky Rostin legendaarisesta ikivihreästä kipaleesta, tästä häikäilemättömästä nimivarkaudesta huolimatta uskon että neiti Rosti jättää minut rauhaan eikä sekoita tilanteeseen lakimiehiä tai muita hanslankareita.

Tämä tie jolle aion lähteä tulee olemaan pitkä ja tuskallinen mutta olen suhteellisen varma psykologisesta kestävyydestäni. Todennäköisempää on että pääsen noin kymmenen elokuvan päähän ja päädyn K-Rautaan naruostoksille. Tule siis kanssani tälle matkalle, pääsemmekö maailman huonoimpaan elokuvaan vai viekö tie vain Ristikankaalle?