98 - Blubberella (2011)

Uwe Boll, tuo gorillan ja ihmisen laboratoriossa rakennettu sekasikiö. Mies kuka osaa kirjaimellisesti luoda filminauhalle puhdasta ihmispaskaa, elokuvamaailman anti-midas. Välillä tuntuu että Bollille on annettu yksityinen monopoli äärimmäisen paskoihin pelielokuviin. Jätkä on onnistunut pilaamaan tähän mennessä Far Cryn, Postalin ja Bloodraynen mainitakseni muutamia. Tämä seuraava elokuvamme ei ole kuitenkaan pelielokuva. Paitsi tavallaan se on sillä se on ilmeisesti suora kopio elokuvasta joka on tehty samaan aikaan tämän pätkän kanssa, Bloodrayne: The Third Reich. Ero kuitenkin elokuvien välillä on siinä että Bloodraynen päähenkilö on hyvinkin viehättävä vamppyyri, on Blubberellan naissankari henkilö joka on kaulojen imemisen sijaan valinnut Pizza Buffetin. Elokuva onkin puolitoista tuntia kestävä läskivitsi.

Its funny because shes fat

Elokuva alkaa 1940-luvun natsisaksasta ja suoraan meille esitellään elokuvan sankari Blubberella (Lindsay Hollister) joka syö aamiaiseksi hattaraa ja jonka lempihuone on jääkaappi, haha, because shes fat. Alkumonologi on erittäin huumoripitoinen lukuisten ruoka ja raiskausvitsien ansiosta, tästä kiitosta herra Bollille. Yhtenä huomiona on pakko mainita että natsisaksassa on hyvin edistynyt teknologia sillä Blubberellan harrastuksiin kuuluu myös internetdeittailu.

Tämän jälkeen on kuitenkin aika tappaa natseja lukuisien räjähdysten ja verenlennätyksen saattelemana, unohtamatta tietenkään varastaa vartijoiden eväitä. Tämän rämistelyn jälkeen tutustutaan saksalaiseen vastarintaliikkeeseen jonka riveihin kuuluu muunmuassa homo nimeltä Vadge. Mainitsen tämän vain koska Vadge on hahmo joka täyttää kaikki mahdolliset homostereotypiat mitä planeettamme päällään kantaa, mutta koska kyseessä on Uwe Boll on tämä tehty erittäin hyvällä maulla, not.

Muutenkin koko elokuvan käsikirjoitus tuntuu tähän mennessä siltä että Uwe Boll on seurannut tourettea sairastavia ihmisiä ja kirjoittanut ylös kaikki rivot asiat jota he päästävät suustaan. Pillut, kyrvät, vitut ja paskat lentävät jatkuvalla syötöllä unohtamalla nerokkaita vitsejä Blubbarellan huomattavasta koosta. Elokuvaan kuuluu myös tietenkin hyvän komedian tavoin taidolla tehtyjä sketsejä kuuluisista ja hyvistä elokuvista kuten vuoden 2009 elokuvasta Precious.

Adolf Shitler

Tämän tyylisellä elokuvalla on oma paikkansa maailmassa. Huonolla maulla tehdyt elokuvat voivat olla nerokkaita ja hyvin hauskoja. Koenkin tämän elokuvan suurimmaksi ongelmaksi äärimmäisen laiskuuden vitsien suhteen. Kaulimen työntäminen vahingossa perseeseen tai Riskin pelaaminen Hitlerin kanssa VOI olla hauskaa, mutta jotenkin herra Boll on senkin onnistunut kusemaan. Kauheinta onkin myöntää että koko elokuvan huvittavin hahmo on Hitler jota esittää itse Uwe Boll. Hahmosta on tehty niin överisti vammainen että sille ei voi kun nauraa.

En pysty oikein elokuvan juonesta kertomaan mitään sillä koko filmi on rakennettu niin sattumanvaraisista kohtauksista että niistä ei pysty rakentamaan minkäänlaista järkevää kokonaiskuvaa ellei ole psykopaatti. Tunnustan kuitenkin että tämä oli silti mielenkiintoinen matka Uwe Bollin pään sisälle. Jos hän pitää tätä elokuvaa jollain tavalla ymmärrettävänä niin ymmärrän myös hänen muutkin elokuvansa paremmin. Harvoin voi kuitenkaan sanoa nähneensä elokuvaa joka saa sinut tuntemaan huonommaksi ihmiseksi pelkästään sen takia että on nähnyt sen.