99 - Ed (1996)

Voisin kuvailla apinoiden olevan yksi elämäni suurimmista ilon aiheista. Lähes mikään ei ole niin viihdyttävää kun videot jossa apinat tekevät erilaisia asioita. Tunnustan olevani myös jonkinlainen Frendit fani joten kun yhdistämme simpanssin ja toisenlaisen simpanssin eli Joeyn Frendeistä, Matt LeBlancin voisimme hyvin kuvitella tämän olevan kaava joka ei voi päättyä miinuksen puolelle. Katsotaanpa pikaisesti mitä muita mestariteoksia ohjaaja Bill Couturié on ohjannut, aijahas, pelkkiä dokumentteja. Voi vittujen kevät.

Ed kertoo erittäin huonosti ruiskurusketetusta maajussista Jackista (Matt LeBlanc) jolla on kuitenkin lahja heittää palloa todella lujaa, jeeee! Kuitenkin ensimmäisessä pelissä Jackin jännitys kohoaa liian suureksi ja epäonnistuu yhdessä heitossa jonka oli ilmeisesti tarkoitus indikoida ettei hän ole valmis isoihin peleihin. Hauskana pikku yksityiskohtavana sanottakoon että Jackin yhtä joukkuetoveria esittää itse Jeesus Kristus, Jim Caviezel. Onneksi ainakin yksi näyttelijä pääsi karkaamaan tämän elokuvan tuomasta stigmasta ja traumoista.

GTA peli jossa pelataan apinalla olisi fantastinen

Joukkueen valmentajalla ja agentilla on kuitenkin suunnitelma valmiina, kirjaimellisesti vihkonen jonka kannessa lukee Suunnitelma. Mikä tämä juoni voikaan olla jolla saadaan lisää katsojia peleihin? Onneksi meidän ei tarvitse kauaa kitua jännityksessä kun paljastuu että joukkueen uudeksi jäseneksi on palkattu apina nimeltään Ed. Jee apinoita! Elokuva pelastettu! Apina ei ole oikea vaan mekaaninen nukke/lapsi puvussa. Pidän ensimmäisen savuketaukon 10 minuutin kohdalla tämän järkyttävän pettymyksen vuoksi.

Jack ja Ed rupeavat kämppäkavereiksi koska miksi ei muka villipeto ja lenkkarin älykkyysosamäärän omaava henkilö voisi asua yhdessä. Tästä tietenkin seuraa hulvattomia komedian mestarikohtauksia kuten kohtaus jossa Ed tekee itselleen parsasta hampaat tai kohtaus jossa Ed katsoo Frendejä, tajuatteko, se on hauskaa koska pääosan esittäjä oli Frendeissä, hahahahampukaaminut.

Elokuvan pakotettu ja hyvin ennalta-arvattava romanttinen sivujuoni paikallisen tarjoilijan kanssa on niin unohdettava etten meinannut edes kirjoittaa siitä mitään mutta, sillä aikaa kun tämä tarjoilija on treffeillä, on hänen tyttärensä jätetty yksin Edin kanssa. Aikuinen nainen jättää siis tyttärensä yksin simpanssin kanssa jotka saattavat tutkitusti olla erittäin väkivaltaisia, vain sen takia että pääsisi deittailemaan kultasydämistä mutta tyhmää pesäpalloilijaa. Okei, siistiä. Elokuvalla on onneksi moraalit kohdallaan. Jos tekee naisella mailaa mieli voi lapsen jättää simpanssin kanssa kahdestaan.

En valehdellut.

Jokaisessa komediaelokuvassa on kuitenkin oltava ripaus draamaa joten kun Ed rupeaa haravoimaan lipputuloja oikein urakalla rupeaa joukkueen agenteilla pyörimään dollarinkuvat silmissä. Kirjaimellisesti. Ediä aletaan parittamaan kaiken maailman paskalehtiin ja fitnessvideoihin, tottakai sillä kuka ei ottaisi kuntoiluvinkkejä apinalta? Ed myydään hyvään hintaan jonnekkin, en jaksanut välittää enää. En tiedä voinko sanoa olevani yllättynyt että Jack lähtee pelastamaan apinatoverinsa ja elokuva päättyy onnellisesti kaikkien ajaessa iloisina auringonlaskuun, sillä minusta tuntuu että tämä elokuva on kirjaimellisesti imenyt kaikki tunteeni ja mielipiteeni jonnekkin syvään syöveriin josta en välttämättä pääse kiipeämään pois enää koskaan.

Mikähän elokuva meillä on seuraavana esissä? Ohjaajana on ainakin herra nimeltä...Uwe Boll. Fuck.